Ylipitkä postaus viikonlopusta tulossa....
Shamita. Me tuumailimme paljon tänä viikonloppuna. Olimme jo kauan tuumailleet... Foto by Anuradha.
Ei hitsit! Lähetään vaan! Joo ja ollaan vielä yö, niin ei tartte aikasin Sunnuntai-aamuna sinne ajaa... joo! Shamita. Foto by Anuradha.
Shamita taukopaikalla. Olimme kuulleet, että Linnanmäkeen saa äiti rannekkeen ilmaiseksi maksavan lapsen/lapsien kanssa. Olimme suunnitelleet lähtöä Sunnuntai-aamuksi, mutta ajattelimme, että menemmekin Lauantaina jo sinne yöksi! Mitä törkimyksiä! Sinne meni rahat! Foto by Anuradha.
Yli puolessa välissä matkaa on kesä, niinkuin täälläkin ja 20 astetta lämmintä 10.5.2008. Foto by Anuradha.
Shamita: Ollaanko me jo perillä? Äiti: Kohta. Shamita: Ollaanko me jo perillä? Äiti: Kohta. Shamita: ---- Foto by Anuradha.
Ihana hotelli! Jotenkin mulla on äiti aavistus, ettei tää oo se oikee. Shamita sanoo. Ei ollukaan. Albertinkadulla onkin kaksi hotellia melkein vieritysten! Seuraavaan! Foto by Anuradha.
Oikea löytyi! Shamita. Foto by Anuradha.
Albertinkatu, Helsinki. Helsingistä löytyy ihana määrä vanhoja taloja, joita kelpaa kuvata. Pitäisi joskus päästä sinne päiväksi, pariksi kuvailemaan ihan huvikseen, yksin. Foto by Anuradha.
Siinä Shamita istuskelee ja odottelee, kun Isi ja Äiti laittavat papereita kuntoon hotellia varten. Kysyin Shamitan vuoksi, missä ovat PORTAAT. Ulkomaalainen, jotenkin suomea puhuva tumma vastaanottovirkailija kysyi: Mitkä? Hissit ovat tuossa. Sanoin: Tarvitsemme portaat, kun tyttärelläni on hissifobia. -Portaat? se ihmetteli. -Ei meillä ole portaita. Kysyin, olisiko edes paloportaat, mutta mies pudisteli päätään. Jihuu! Olemme löytäneet ensimmäisen hotellin maailmassa, jossa ei ole portaita. Vänkäsin vielä vähän aikaan ja menin sitten ilmoittamaan Shamitalle, että täällä ei valitettavasti ole portaita. (Vaikka se kuulosti itsestänikin uskomattomalta). Shamita rupesi pidättämään itkuaan ja suu vääntyi alaspäin. Silloin tumma vastaanottovirkailija huudahti: -Ai portaat! TUOSSA! hän näytti. MÄ VÄHÄN AJATTELIN KANS! tuumasin ja Shamitan ilme kirkastui.
Missä vaiheessa tarvitaan terapiaa, jos lapsen hissikammo on noin vahva? :o/
Siinä meidän "portaaton" huoneemme. Ihana vihreä sisustus ja RING (movie) -telkkari, jota pelkäsin keskellä yötä, kun havahduin sitä tuijottamaan lattialta. (Nukuin lattialla, sillä kestän nukkua kohtuullisen kovalla, minulla oli siinä tuo pörröinen vihreä matto, viltti ja ylimääräisen peiton saimme myös). En enää katso mitään kauhujuttuja vähään aikaan...:o/.
Kiertelemässä lähellä Albertinkatua. Foto by Anuradha.
Tää oli kiva rakennus, mikä olikaan. Tämä mäki oli täynnä nuoria juomassa huumaavia nesteitä ja viettämässä kuumaa lauantai-iltaa. Luinkin lehdestä, että tämä on suosittu kokoontumispaikka. Foto by Anuradha.
Wohoo! said Shamita. Foto by Anuradha.
Shamita enjoy! Foto by Anuradha.
Tää pyörii tosi lujaa! kiljuu Shamita. Foto by Anuradha.
Tällaisia hienoja ja rikkaita asumuksia näkyi kukkulan laelta. Foto by Anuradha.
Ihana, perus-Helsinkiläinen sisäpiha. Viehätti ihan hiivatisti! ;o) Foto by Anuradha.
Jotain vanhaa tehdasaluetta, mutta erittäin upeaa! Katsokaa, yhdessä pikkuikkunassa on valo. Tänne haluaisin "haamutiimeilemään" ! ;o) Foto by Anuradha.
Kivoja kiviaitoja ja portteja. Foto by Anuradha.
Mother's Day gift from Shamita. Foto by Anuradha.
...ja suloinen kortti ja pannunalusta! :oD Foto by Anuradha.


Tällaiset kortit tehtiin minun Äidilleni ja Mummilleni kimpassa! :o} (kuvat pienennetty) Foto by Anuradha.
Tivolissa (Linnanmäki) oli mukavaa ja pääsin ilmaiseksi rannekkeen omistajaksi. Shamita tykkää vilvoitella, vaikka siellä olikin ajoittain jo kylmä tuuli. Foto by Anuradha.

Eka kertaa mua pelotti jossain laitteessa. Maailmanpyörä oli ällöttävä, kun se pysähtyi ylös (ottaakseen alhaalla asiakkaita). Pari kuvaa pystyin ottamaan, mutten enempää. Kuppi, jossa istuimme (kuulemma ovat gondoleja) heilui tuulessa ja se rasahteli aika-ajoin metallisia paukahduksia päästellen. Ei siihen enää, kiitos. Shamitakaan ei pelkää mitään, mutta tätä se ainakin myötäpelkäsi kanssani! Foto by Anuradha.
Tässä se ei näytä ollenkaan pahalta... Alhaalla vasemmalla kummitustaloa ja Vekkulaa. Foto by Anuradha.
RAINBOW. En voi mennä, tulee äklö olo. Foto by Anuradha.
UUTUUS Salama. Todella mukava laite, pelkäsin, että on yhtä kauhea, kuin Tulireen edessä istuminen, mutta tämähän oli mukava! Vaihtoi yhtäkkiä paikkaa huipulla ja menimme täysillä alas sieltä huipulta välillä kasvot edellä, välillä selät. Vaunu pyörii vapaasti, muttei liian riehakkaasti. Sai kiljua, muttei tullut pakokauhua, niinkuin Tulireen etuosassa viime vuonna. Salamaa kannattaa kokeilla! Foto by Anuradha.
TULIREKI. Suostuin menemään, jos Shamita lupasi ensin, että ei mennä eteen. Lupasi. Keskellä tämä oli hauska ja mukava, mutta ensimmäisessä (ja ainoassa hyvässä) mäessä on aivan pakko kirkua keuhkot tyhjiksi, sillä muuten ottaa mahasta liikaa, eli sattuu liikaa. Niin jyrkkä se eka mäki on, eikä ota millään loppuakseen. Viime vuonna olimme edessä ja nyt tajusin, miksi se tuntuu niin pahalta olla siinä. Se syöksyy ylhäällä täysillä reunaan ja tuntuu, kuin vaunu putoaisi riuhtaisten reunalta alas ja edessä ei ole MITÄÄN. Pieni turvatanko vain vyötärön kohdalla, *pyörtyy*... Foto by Anuradha.
KIRNU. Shamita luki, että Kiuru. Hehe! Onneksi ei vielä päästy tähän. Ei kokeiltu edes. Joku kirjoitti juuri blogissaan, ettei tämä olekaan niin hurja. En uskokaan, sillä pää alaspäin meneminen ei ole kauheaa. Toivoo nimimerkki: Kokemusta on. Shamita oli kyllä juuri ja juui 140 senttinen lenkkareittensa kanssa, muttei viitsitty ottaa riskiä. ;o) . Foto by Anuradha.
Tyylikästä. Helsinki, Albertinkatu, Suomi, Finland. Foto by Anuradha.

...ttu mä oon vähän cool, mä oon nähny Katajanokalla Mauno_Koiviston kävelyllä!!! Mä huusin Isille ja Shamitalle autosta, kun ajoimme sen ohi: -Mauno Koivisto! Hitto! Sitä sitten naurettiin loppumatka. Mikä letkautus! :oD Se käveli hitusen kumarassa pappatakki päällään, mutta kasvonpiirteistä ja tukasta ei voinut erehtyä. Vitsailtiin, että josko voitais pyytää päästä samaan kuvaan hänen kanssaan. Just joo! Hehe! Olis hauska ollu laittaa se kuva tänne sitten. Isi (aikamoisena keskelläkulkijana) rupesi heti selittämään muutamia totuuksia kyseisestä herrasta. Foto by Anuradha.
No niin, tässä teille Kanadanhanhi. KANADANHANHI poikkeaa Valkoposkihanhesta aika paljon. Googlettakaa vain! Foto by Anuradha.
Se koukutteli päätään meille ja avoi suutaan, mutta ääntä siitä ei lähtenyt. Minua rupesi säälittämään se. Se oli ihan yksin. Mielestäni Kanadanhanhien ei kuulu olla yksin. :ó/. Ei kuitenkaan voitu ottaa sitä kotiin mukaan. Foto by Anuradha.
Lopulta se lähti uimaan. Kanadanhanhi oli suloinen. Foto by Anuradha.
Ihana mänty taukopaikalla! Foto by Anuradha.
Pongaa Shamita! Tää on tosi nätti maisemakuva. Foto by Anuradha.
Pretty woman! Tämän pongasin taukohuoltoasemalta! Foto by Anuradha.
Tämän Isi kiikutti Linnanmäeltä. Kiva voitto! Ei tartte ostaa juhannusshipsejä! *SLURPS* lol. Hehe! Painaa lähes 5 kiloa ja on ISO KASSI! Toi kassi on vähän cool! Ei kyllä käy käsilaukusta... Foto by Anuradha.
Ihana Äitienpäiväviikonloppu kiitos Isin, Shamitan ja Jumalan!